Valtiomies

Luettuani päivän uutisia aloin pohtia valtiomiehen käsitettä. Valtiomies on poliittisen uran tehnyt henkilö, joka päätöksillään ja toimillaan on saavuttanut yleistä arvostusta ja hyväksyntää. Usein toimet ovat edellyttäneet oman edun ohittamista kansan ja valtion edun edessä.

Onko nykyään valtiomiehiä? Onko kenties niin, että viimeinen valtiomies haudattiin tänä vuonna juhlallisin menoin? Vai luovatko olosuhteet valtiomiehen? Ehkä historia asettaa olosuhteet, jotka kutsuvat näyttämölle miehen, joka kohoaa olosuhteiden yläpuolelle ja muuttuu tavallisesta poliitikosta valtiomieheksi.

Oli asia miten tahansa, valtiomiehiä on harvassa, ja harvemmassa heitä olisi, mikäli valtiomies pitäisi kansakuntana ansaita. Tosiasia kuitenkin on, että olemme liikkumassa kohti aikoja, jotka vaativat valtiomiestason ratkaisuja. Ennen muuta tämä koskee taloudellisia realiteetteja, jotka meille asettavat toisaalta hyvinvointivaltion velvoitteet ja toisaalta se yhä pienemmäksi käyvä väestöpohja, josta hyvinvoinnin kulut on ammennettava. Ratkaisujen tekeminen voi maksaa oman poliittisen uran, jota on rakennettu kauan. Kuka haluaa uhrautua?

Viimekätinen valtiomiestaito osoitetaan kuitenkin aina niiden vaarallisten tapahtumien aikana, jotka kuuluvat sotaan tai sen välittömään läheisyyteen. Poliittisen äärimmäinen ilmentymä on sota, mutta poliitikot harvoin kykenevät toimimaan sodan asettamissa äärimmäisissä olosuhteissa. Silloin valtiomies astuu esiin. Valtiomiehen luonteeseen kuuluu auctoritas, joka on kaiken demokraattisen vihollinen, mutta josta kukaan ei häntä moiti, vaan jota ilman hän päinvastoin ei olisi valtiomies ollenkaan. Auctoritas syntyy tilanteen vaatimukseseta ja valtiomiehen luonteen yhteydestä, jotka yhdessä synnyttävät persoonan, jonka kautta todellinen historia tapahtuu. Valtiomies ei myöskään koskaan johda (lead), vaan hän, kuten monarkki, hallitsee (rule). Vaikka kansa katsoo häneen johtajana, hänen valtansa muistuttaa enemmän monarkin valtaa, kuin demokraattisen primus inter pares– tyyppisen kyhäelmän luomaa halpahintaista illuusiota.

Tarkastellessa länsimaiden poliittista maastoa ei voi olla valittamatta valtiomiesten puutetta. Kenties itse demokratia on estänyt lopullisesti valtiomiesten syntymisen, sillä valtiomiehet usein ovat olleet aristokratian jäseniä, jotka ovat astuneet kansankunnan palvelukseen, sen yleisen edun ja onnen vuoksi. He ovat isähahmoja, joita demokratia ei voi synnyttää, sillä se ei kykene nostamaan esiin muita kuin kaltaisiaan. Erityisesti viimeaikaisista tapahtumista nousee mieleen Britannian päätös uhmata Euroopan unionia, mikä on luonut tilanteen, jossa valtiomiestason johtajuudelle on huutava tarve. Missä on mies, joka johtaa Britannian sen historialliselle paikalle, eroon mantereen asioista ja kykenee säilyttämään oman tahtonsa valtavassa poliittisessa paineessa antaen samalla kansakunnalle tunteen yhtenäisyydestä ja historiallisesta suunnasta?

Kuka määrittelee valtiomiehet? Historia. Heidät tunnistetaan, joskusa jo omana elinaikanaan. Jälkipolvien kiistely henkilön valtiomiesstatuksesta on hyönteisten surinaa, joka aikanaan vaimenee ja painuu ikuiseen unohdukseen.

Valtiomiesten elämäkertoja voi jokainen lukea internetistä. Mainittakoon tässä muutamia:

Paasikivi, jonka harjoittaman reaalipolitiikan historian tulisi olla oppikirja jokaiselle politiikolle maassamme.

Bismarck, jonka elämäkerran alaviitteeksi Euroopan historia voidaan hänen uransa keston osalta kirjoittaa. Politiikan mestari, jollaista ei ole nähty ennen eikä tulla vastakaan näkemään. Ei ollut saksalainen, vaan Preussilainen, sillä Saksa ei olisi koskaan voinut tuottaa hänenlaistaan ylivertaista neroa, joka sai kaikki muut näyttämään amatööreiltä

Hindenburg. Unohdettu, mutta tärkeä mies, joka elämäkerrassaan mainitsee vaimonsa kerran ja velvollisuutensa jatkuvasti.

Lucius Quinctius Cincinnatus , joka haettiin auran varresta, kun Rooman hätä oli suurin. Hänelle uskottiin rajaton valta, mutta koottuaan armeijan ja lyötyään vihollisen, hän palasi takaisin maatilalleen.

Lisäksi voitaisiin mainita monia muitakin, mutta levätköön rauhassa tällä kertaa.

Merlin